Huh... OLin tänään klo 11.30-15.00 Tampereen hervannassa Tracon kolmosessa. Ja hitto jännitin koko hommaa niin etten saanu unta viime yönä jne ja koko tapahtuma sitten menikin omalta osaltani penkin alle.

Kun tulin sinne, paikalla oli alle 600 ihmistä ja jo sillon se tungos oli varsin ahdistavaa. Jossain välissä ihmisiä oli jo NIIN paljon että rukoilin että se 600 henkeä olisikin ollut ihan mukavasti. Tollaset tapahtumat pitäs hitto järjestää jossain pirkkahallissa eikä jossain koulussa. Kaduin suorastaan etten ollut tehnyt mitään suurempia suunitelmia ajan viettoni kanssa. Ekat 30 minuuttia meni siihen että ravasin rakennuksen läpi. Sitten päätin vasta etsiä cosplay kilpailun lippu myynnin ja lol... Liput oli jo loppu. Se latisti tunnelman TÄYSIN. Minä olin tullut juuri sen takia koko paikkaan että näkisin luokkalaiseni kilpailemassa. En tietenkään tajunnut sitä ilmaista suoraa teevee lähetystä kilpailusta salissa C.:/ Noh... Äitille tuli soitettua siinä välissä, että monelta tulis hakemaan mua. Noo... Katsotaan katsotaan. Sitten onneksi pääsin näkemään kaverin asu päällä hetkeä myöhemmin, olo koheni huimasti. Sitten olikin jo karsea kusi hätä ja piti etsiä vessa. Kaikki oli tietty tupaten täynnä ja siinä ryysiksessä tulikin jo pieni paniikki. "Entä jos en pääse vessaan- entä sitten?" Onneksi löysin hieman syrjäisemmän vessan jossa ei tarvinnut jonottaa paljoa. Olin vihdoin fiiliksessä koko paikan suhteen. Sitten alko paini raha ongelman kanssa. Olin pistänyt koko shoppailu puolen sen varaan että tapahtuma paikalla olisi lähellä OTTO. No aivoni eivät riittäneet kysymään asiaa infosta, joten ostokset jäivät ostamatta siksi ettei ollu käteistä. Muutenkin ei oikein innostanut lähteä etsimään automaattia kun myynti pöydissä oli hiton kova ryysis. Ja sisu ei riittänyt edes yrittämiseen katsella mitä myytiin kun tuskin sielä pysty liikkumaan ilman että joutu seisomaan pari minuuttia odottamassa että joku sai itsensä liikkeelle. Pari kertaa taisin myös onnistua pilaamaan jonkun kuvan kun marssin edestä.X___x' Noloa, voi mua. Aloin päästä fiiliksiin uudestaan kun sain tehtyä pikku huili tauon batteryn ja suklaa levyn kera. Juuri kun olin valmis henkisesti että fyysisesti hakemaan rahaa ja aloittamaan tuhottoman tuhlaamisen, niin äiti soittaa hakemavansa mut. Ja en tietty kehdannu kieltäytyä kun olin aijjemmin kysellyt kyytiä. Sitten sitä sai odottaa vartin kymmenen asteen pakkasessa, ja sitten äiti jakso motkottaa kun en ottanut iloa irti koko lipun hinnalla. Ja Vitut.

Kaikesta huolimatta en malta odottaa pääseväni samantapaisiin tapahtumiin uudestaan. On noissa coneissa jotain niin kiehtovaa, kerran käy niin pakko päästä uudestaan. Tosin seuraavaan kertaa valmistaudun huolellisemmin.

En kadu että tuhlasin aikaani koko tapahtumassa. Osaanpa seuraavalla kerralla ottaa ilon paremmin irti.